jos vielä joskus

Odotin tämän blogin alkua innolla, mutta nyt kun se on tässä, en tiedäkkään mitä kirjoittaa. Päätin siis olla kliseinen ja kertoa itsestäni, jotta opitte tuntemaan minut paremmin.

Olen meistä kirjoittajista nuorin, mikä sai minut potemaan hieman alemmuuskompleksia. Olen siis neljätoista, mutta täytän alle kuukauden päästä viisitoista, mikä pelottaa minua hieman. Enää kolme vuotta ja olen aikuinen. Vaikka odotan itsenäistymistä, on se samalla pelottavaa.

Asustan Tampereella, joka on aivan ihana kaupunki, joskin hieman pieni minun makuuni. Täällä kaikki tuntevat toisensa jonkun kautta ja juorut leviävät nopeasti. Haaveilen, että pääsisin lukiossa vaihtoon Englantiin, mutta se on vielä hyvin epävarmaa. Aikuisena haluaisin myös asustaa jossain ulkomaille edes muutaman vuoden.

Minulla oli kai jonkin asteinen masennus viime talvena, mutta se on nyt historiaa ja toivottavasti pysyvästi. En halua vaipua sellaiseen pimeyteen enää koskaan, siksi olenkin opetellut taas olemaan iloinen ja ilahtumaan pienistä asioista. Tässä auttaa kaverit, ihastus, musiikki ja kaikki materia, jota minä pakkomielteisesti hamstraan.

Tällä hetkellä en harrasta mitään. Käyn satunnaisesti ystäväni kanssa uimassa ja tanssitunneilla, mutta ne eivät innosta minua erityisemmin. Tykkään piirtää ja olenkin kuvisluokalla, mikä aiheuttaa alemmuuskompleksia. Kaikki käsityöt ovat mukavia ja koulun käsityö tunnit ovat useimmiten kivoja, koska siellä olen kaikkia parempi. Tykkään myös lukea, mutta luen yleensä kaikkea kevyttä. Minulla on tapana lukea montaa kirjaa yhtäaikaa, miksi olenkin hidas lukija. Tällä hetkellä kesken ovat: Alex ja pelon aika ja Kundi kuin kameleontti ja muita muodonmuutoksia, mitkä molemmat olen jo lukenut useampaan otteeseen, mutta näiden lisäksi on myös nuoren tytön päiväkirja ja buick 8 menossa.

Laihduttajana olen vasta-alkaja. Kaksi vuotta sitten syksyllä aloitin ensimmäisen kerran, muttet tosissani. Lihoin nopeasti takaisin ja vieläpä moninkertaisena. Lasken laihduttamiseni alkaneen viime elokuusta, sillä siitä asti tämä on ollut yhtäjaksoista. Laihdutin aluksi jouluun asti terveellisesti ja pudotin ennen joulua seitsemän kiloa. Joulun jälkeen olen kiristänyt tahtia. Olen laihtunut siitä nyt viisi kiloa. Vielä on kymmenen edessä. En usko, että olisin sairas. Haluan vain laihtua nopeasti. Syön vähän, mutta minulla ei ole pakonomaista liikunnan tarvetta, niinkuin ehkä tajusitte. En myöskään pode ylitsepääsemätöntä syyllisyyttä, jos olen syönyt enemmän kuin olen ajatellut. Tavoitteenani on 50 kg BMI 18.

Toivottavasti saitte minusta nyt jonkin sortin käsityksen, ja toivottavasti tietenkin enemmän positiivisen kuin negatiivisen. On ilo jakaa ajatuksia kanssanne.

Vilma