tiistai 23. maaliskuuta 2010

tunnesyöminen

Onko hirveämpää asiaa kuin tunnesyöminen?

Tajusin juuri, että olen ollut muutamana päivänä hieman alakuloinen ja silloin minun alkaa tekemään mieli kaikkea hyvää. Syön jotain mukavan rasvaista ja lihottavaa. Astun vaa'alle seuraavana päivänä ja olen lihonut. Vaivun epätoivoon enemmän ja huomaan syöväni lisää. Jatkuva kierre.

Pelkään, että viime talvinen masennus on palaamassa. Pelkäsin sitä syksyllä ja luulin kevään koittessa olevani jo turvassa. En välttämättä olekaan.

Seuraavaksi yritän piristää itseäni puurolautasella ja mehukeitolla. Halu leipoa ja poikkeuksellisesti myös syödä leipomukseni.

Sunnuntai-iltana tein oivalluksen, jonka kaikki muut tuntuivat jo tajunneen.
Taidan olla sairas.

Sundae velloo vatsassani. Kaduttaa. Masentaa.

Vilma

Ei kommentteja: